Eilen oli S:n synttärit, siellä oli ihan kivaa, vaikka suurimman osan ajasta istuin yksin laulamassa :D onnistuin kerrankin välttelemään syömistä, eikä ollut yhtään vaikeaa, mikä on ihmeellistä, siis se et kukaan ei huomauttanut asista. Joskus kymmenen aikaan lähdin K:n luokse yöksi, juteltiin miehistä monta tuntia, mentiin nukkumaan joskus kahdelta yöllä. Lähdin kotiin joskus kahdeltatoista, juoksin osan sitä puolen tunnin matkasta.

Aamulla söin...

Omenan
2 isoa kuppia kahvia makeutusaineella
Salaattia
1/2 turrón karkin

...ja kotona

hapankorpun juustolla, margariinillä ja kurkulla
vähän nakkikeittoa
pienen palan äidin tekemää omenapiirakkaa

n. 800 kcal (vielä saatan syödä jotain, max 500 kcal)

Huomenna aloita skinny girl dieetin, olen joskus kokeillut aiemminkin, ja on toiminut, kuukaudessa lähti 6 kiloa pois, jospa toimisi nyttenkin...

Osasto

Viime tiistaina menin osastolle, mun piti olla siellä pari päivää, mutta niitten mielestä olen liian läski hyvässä kunnossa sinne, koulu kuulema menee loistavasti, paino on hyvä, ja näytän hyvältä...
Ei ne siellä muuta tehny kuin otti verikokeet aamulla, tein psykologin kanssa testejä, suunniteltiin, että kävisin joka toinen viikko ravitsemusterapiassa, ja kerran viikossa avohuollon puolella.
Olessani siellä, lihosin 3 kiloa, sen jälkeen lihosin vielä 1,5 kiloa. Vittu. En. Osaa. Tehdä. Mitään. Oikein. Olin siis tiistai-keskiviikko yön siellä, keskiviikko aamupäivän, ja sitten menin koulun tekemään psykan koetta. Illalla mulle ilmoitettiin, että pääsen pois, toisaalta ihan hyvä asia. Torstaina kävin siellä vielä aamusta, juteltiin jatkosuunnitelmista sun muusta.

Perjantaina riitelin A:n kanssa, musta tuntuu, että se on jatkuvasti mulle vihanen :/ vaikka itse sanoo etei ole, kai se on vaan väsynyt, kun nykyään nukkuu huonosti. Soitin sille silloin aamulla (halusin palauttaa sille sen tavaroita) kun se vastas mulle, se kuullosti närkästyneeltä, lopetin puelun. Itkin koko koulumatkan, sitten ryhdistäydyin ennen kun astuin koulun ovesta. Koulun jälkeen kävin palauttamassa ne tavarat, hän itse avas mulle oven, ojensin ne sille ja yritin lähteä, mut se veti mut sisälle. En halunnut puhua sille, olin pettynyt ja vihainen. Lädin sitten menemään, se seuras mua, jossain vaiheessa yritti halata mua, mutta itse typeränä peräännyin. Sitten purskahdin itkuun, eräs harkkakaveri törmäs muhun ja kysy oliko kaikki hyvin, en kyennyt puhumaan. Hävettää. A tuli mun perässä ja halas mua tiukkaan, kysy multa ettenhän mä jätä sitä. Halasin sitä ja sanoin etten pystyis elämään ilman sitä, se on ainoa ketä mulla on, ainoa joka ymmärtää ja jaksaa mua. Lopulta sovittiin se riita. Vittu meikä on idiootti, kun järjestän tämmösiä. Ansaitsisin, että joku hakkais mut, tai satuttais mua todella pahasti, se tuntuisi hyvältä.
Anteeksi, sekavaa tekstiä, tiedän.

Eilen en saanut aikaiseksi mitään, nukuin puolille päiville ja söin, söin, söin *idiootti*
tämän kaiken suuhuni mätin:

Paahtoleipä juustolla x2
Kahvi
2 keksiä
kuivattuja hedelmiä
peruna + vähän jotain lihakastiketta
paljon salaattia
purkkaa

yht. 1100 kcal

Haluan viiltää taas itseäni, en tiedä miten minun pitäisi syödä, tämän takia olen menossa lauantaina osastolle, alustavasti olen siellä pari päivää. Varmaan saan taas sellaisen ruokasuunnitelman käteeni, ahdistaa etten pysty siihen, ja joudun olemaan siellä pidempään. *saatana kun olen ajanut itseni tähän pisteeseen*

Eilen: Aamupaino 64,2 mitä vittua? Munhan olisi pitänyt lihota näillä syömisillä,noh enpä valita, hyvä näin.
Aamulla en taaskaan "ehtinyt" eli halunnut syödä. Lähdin kirjastoon kymmeneltä, ja lainasin sieltä Lumikin siis dvd:nä. Myöhemmin menin poikaystävän kanssa työkkäriin, ja päädyin lopulta hänen luokseen yöksi. Täällä kyllä oli jotkut juhlat, mut eipä se haitannut muuten kuin sain päänsärkyä niiden tyyppien hajuvesistä.

Syömiset:

2 keksiä
raparperijugurtti
kanaleipä
prinsessaleivos
mansikkarahka
kanaa ja riisiä
pizzaa
siideri

yht. 1700 kcal *vittu*
Aamupaino tänään 65,1

Sekavaa tekstiä

Nukuin pommiin, heräsin 9.30 ja koulu alko kymmeneltä, ehdin nipin napin , mutta ehdin. Syödä en ehtinyt, en kyl varmaan olisi syönyt muutenkaan, mutta saimpahan tekosyyn olla syömättä.
Aamupaino 67, ne eiliset kalorit kostautuivat...

Äidinkielen tunnilla suutuin, lähdin pois luokasta, paiskasin oven. Syynä se, että olin lukenut läksy novellin mutta en tajunnut siitä paskaakaan, ja käskettiin tehdä siitä analyysi, aikaa puol tuntia, ei vitussa onistu.

Koulun jälkeen en jaksanut lähteä kotiin joten jäin taas tänne, tällä kertaa juttelemaan luokkalaisen kanssa, nyt sitten jäin yksin, mietin pitäisikö jäädä pidemmäksikin aikaa, eli paeta ruokaa täällä, ja sanoa kotona, että olen jo syönyt. Mun on pakko onnistua laihtumaan, viimeistään kahden vuoden päästä mun on näytettävä hyvältä, mielellään jo nyt kevätjuhlissa... Olen ajatellut että maks 1000 kaloria päivässä, toivottavasti ei sitäkään, niin ehkä mahdun tämän vuoden lopussa 38 housuihin.

Tajusin juuri että nyt on torstai ja että maanantaina on historian koe ja en ole lukenut siihen vielä kovinkaan paljoa :/ Kokeesta on pakko saada ainakin kasi tai muuten olen tosi pettynyt itseeni ja koen olevani joku vitun luuseri tai jotain, pakko yrittää pyrkiä ''täydellisyyteen'' tahdon päästä lukiosta kasin keskiarvolla, on vaan keskityttävä nyt tähän kouluun ja painoon, muulla ei sinäänsä ole väliä, paitsi tietenkin mulle tärkeillä ihmisillä...

Mitä vittua mä nyt taas selitän täällä? ketä kiinnostaa tämmönen paskan jauhaminen? En tiedä, kuka vastais keneltä kysyisin?

Tänään piti mennä syömään koulun ruokailuun ja söin puoli lautasellista salaattia ja vähän makaroonia ja pari lusikallista kastiketta *vitunmoinen kaloripommi* ehkä jotain 400 kcal Miten onnistun pilaamaan kaiken aina lopulta?  Tuntuu tosi ahdistavalta, että olen syönyt noin paljon, tekisi mieli rankaista itseäni, tahtoisin viiltää läskiä mahaani Toisaalta en halua, en halua taas lisää jälkiä, sillä kädessä on jo kaksi tosi haaleaa... En kyllä tiedä millä muulla tavalla saisin tämän ahdistuksen pois. En pysty jatkaa kirjoittamistakaan, kädet vapisee sen verran :/

yksi hymy = 1500 kcal

En ymmärrä itseäni, en tiedä miten tässä näin kävi, en silti kadu -ainakaan paljoa...

Koulussa minua huimasi aika paljon, tiesin että on joko pakko syödä tai mennä kotiin ja nukkua, omasta tahdosta en kuitenkaan olisi syöny, joten pyysin että poikaystäväni pakottaisi minut, söin sen kana-aterian, tämän jälkeen mentiin rannalle ja leikkipuistoon :D paluumatkalla meinasin pyörtyä, olin kaatua useita kertoja, en kaatunut sillä minun ei annettu, puhkesin itkuun. Miten voin olla näin kamala ihminen, miten voin antaa hänen nähdä minut tuollaisena =< Söin hänen takiaan, käytiin vielä kaupassa ja hän osti minulle vielä jotain, kuten sanoin kaloreita tuli 1500 mutta se on hyvä hinta rakkaan ihmisen hymystä :3

Pääsin just koulusta, mutta mitä minä teen? Istun lukion aulassa, tuijotan sitä rasiaa jossa on mun päivällinen, en tiedä haluanko sitä, sillä söin jo kaksi haarukallista kalaa, porkkanaraastetta ja yhden haarukallisen punajuurta, vain siksi etteivät mun luokkalaiset ihmettelisi mitään. Ei se onneksi paljoa ollut, mutta silti sata kaloria enemmän... En halua syödä, mutta on nälkä, ja äidin tekemä kana on tosi hyvää... Taidan syödä puolet, eli 150 grammaa, tai no siis yrittää, minkä jälkeen on mentävä lenkille, pakko tai muuten olen pelkkä häviäjä.

Nälkä

Aamulla vaaka näytti 66,7 en syönyt mitään, join vaan pullollisen vettä ja purkkaa, sen kyllä huomaan kehossa, sitä heikottaa mutta en välitä. Tunti vielä niin syön koulussa porkkanaraastetta *nam* siinäpä taitaa olla tämän päivän ruuat... Paitsi mutsi oli laittanut mukaan kanaa ja riissiä, Se pitäisi hävittää kaiketi, ellen syö siitä osaa ja mene lenkkeilemään sen pois..

Olen iloinen, tai ainakin melkein

Kävin aamulla arvauskeskuksessa... Siellä lääkäri laitto suoneen jotain töhnää sillä kuulemma anemiasta kärsin...

Lopulta sain mentyä kullan luokse, mikä piristi hieman :) tosin siellä tuli vuodatettua pari kyyneltä *häpeä* mutta olen niin onnellinen siitä että elämässäni on noin ihana ihminen, joka sanoo rakastavansa minua vaikka painaisin sata kiloa, asia mikä minun on vaikea uskoa, mutta yritän...

Tänään olen syönyt:
Raparperi jugurtin 150 grammaa
2 kuppia kahvia tilkalla rasvatonta maitoa
porkkanan
kurkkua
30 grammaa muroja kuivina

yht. n. 500 kcal :)

Sammunut intohimo

On aamu, ja minä makaan vielä sängyssä, ahdistaa, suututtaa, pitäisi jaksaa nousta, mennä vaa'alle, ja käydä suihkussa. Ei jaksaisi, mutta on pakko, koska haluan kullan luokse, varmaan ainoa syy miksi tulen nousemaan tänään sängystä, muuten sanoisin olevani kipeä, jotta voisin vaan nukkua ja vältellä ruokaa.
Pitäisikö yrittää panostaa ulkonäköön, ja laittaa farkut ja joku inhimmillisen näköinen paita, meikata, ja laittaa hiukset... Vai tyydynkö lökäreihin ja jättimäiseen huppariin, ne ainakin peittäisivät läskini.
Vanhat eivät ole heränneet vielä, joten voin sanoa syöneeni jo, mikä helpottaa oloani.

Kävin vaa'alla se näytti 67,7 parempi kuin eilen, mutta silti ei koskaan tarpeeksi

Ei kovin kauaa sitten, poikaystäväni sanoi minulle, että painan, olin siis hänen päällään sängyssä, se tuntui tosi pahalta, sillä minulla kesti lähes vuosi, että uskalsin tehdä niin... Pahinta on se että olin silloin kevyimmälläni, painoin 64 kiloa, ja olen ennenkin istunut hänen sylissään, jopa 74 kiloisena, eikä silloin sanonut mitään..
Mutta siis mihin pyrin tällä, on se että pienikin huono kommentti voi lannistaa tosi paljon... Mutta kehu voi pelastaa päivän. Nyt minua pelottaa että satutan/ällötän häntä joten tuskin on syliin asiaa, on harmi etten pysty sillä muistan sen olevan turvallisin paikka minkä tiedän...


Fantasioin hyvin usein... Olisi ihanaa jos mies pakottaisi seinää vasten ja suutelisi, riisuisi hitaasti, suutelisi joka paikkaan, olisi aivan hiljaa, ehkä hieroisi selkää ja jalkoja :3
ei sen tarvitsisi päätyä mihinkään, tai noh siihen että kuiskaisi korvaan"rakastan sinua, olet kaunis" silloin olisin maailman onnellisin...

Olen vaan niin vitun paska ihminen

Ahdistaa, tekee mieli huutaa ja itkeä, haluaisin viiltää, mutta en aio tehdä niin, ainakaan vielä..
Vähän aikaa sitten sorruin, söin söin ja söin pahaan olooni (2paahtista, iiiso näkkäri ja oikein jätti kulho muroja + mutakakkua) Miks mun täytyy olla tämmöinen urpo läski paska... Huomenna EN SYÖ mitään muuta kuin purkkaa ja kahvia/ teetä. Ahdistaa todella paljon, ällöttää katella mun läskiä kroppaa, olisi pitänyt vaan itkeä syömisen sijaan, mutta kyyneleet eivät tahdo tippua, vaikka tunnen ne sisälläni, tällä hetkellä haluaisin vaan halata kultaani, sen sijasta mulla on hänen antama sammakko pehmolelu, jota rutistan oikein kovasti... Onneksi hän suostui ottamaan mut heille heti aamusta, jospa saisin nukuttua siellä ja tämä ahdistus häipyis. Vähän kyllä askarruttaa miten hänen äitinsä tulee suhtautumaan kun ilmestyn ovelle yhdeksältä:/ noh onneksi huomennaei ole koulua.
Olen nykyään huomannut että mun on vaikea nukahtaa, vois varmaan käydä lääkärissä pyytämässä melatoniinia, kun se toimi reilu vuosi sitten kun kärsin samoista ongelmista.
Tästä kirjoittamisesta ei tule mitään. Mua paleltaa. Pelottaa. Ahdistaa. Väsyttää.
Anteeksi kaikki, kirjoitusvirheet, paskanjauhaminen, älkää ottako mallia musta, olen huono ihminen.

Väsyttää

Tuntuu kuin kaiki olisi päin helvettiä.
Vaaka näyttää 68,3 kg vittu kun piti mennä syömään niitä pähkinöitä kokonaiset 150 grammaa, miinustaen pussin paino ja jotkut kuoret eli 140 grammaa mätin niitä saatanan pähkinöitä kauniiseen suuhuni, 800 pirun turhaa kaloria... noh tehty mikä tehty, huomenna on pakko tsempata, aivan pakko...

Menin kouluun kahdeksaksi, en ollut tehnyt psykologian läksyjäni,enkä kyllä myöskään äidinkielenkään (yritän ettei toistu) mutta onneksi mulla on maailman paras tuuri näissä asioissa, jos opettaja kuullostelee läksyt niin useimmiten arvaan vastauksen, en tiedä miten se on mahdollista muttauseimmiten arvaukseni on oikein tai ainakin sinne päin :D (normaalisti teen läksyny huolellisesti, mutta aina ei voi jaksaa)
Pääsin koulusta yhdeltä, mutta heti sen jälkeen menin hölkkäämään sellaiselle hiekkakentällä, joka on koulun vieressä, jaksoin sälittävät 5 kierrosta eli suunnilleen kilsan, tämän jälkeen menin koululle istuskelemaan, kunnes poikaystäväni tuli seurakseni sinne. Menin vielä hänen kanssa hölkkäämään, säällittävän kierroksen eli 200 metriä, + 100 metriä x 5 olen pettynyt. Tämän surkean suorituksen jälkeen menin sinne kauppaan ostamaan niitä pähkinöitä...

Kotiin tultuani äiti tuo ison annoksen makaroonilaatikkoa eteeni sekä kulhollisen porkkanaraastetta, mäkin sua äiti, mäkin sua ._.

Eli siis tänään olen syönyt

- Iso kulhollinen muroja ja rasvatonta maitoa
- Kouluruoka lautasmallin mukaisesti (broilerikastiketta ja riisiä, kaali-ananas salaattia, lasillinen vettä)
- 150 grammaa pähkinöitä
- 2 porkkanaa
- Makaroonilaatikkoa

Yht. n. 1800 kcal

Kuluttanut n.250 (hölkkä + kävely)

= 1550 kcal

*Ärsyttää, päivä meni ihan pipariksi noiden pähkinöiden takia*


Näin btw aloitin tuon hölkän viime perjantaina, aloitan aivan rapakunnosta, joten suoritukset ovat sen mukaisia, mitä mä huijaan itseäni, läski mikä läski, tavoitteena on parempi kunto ja painaa 60 kiloa tai alle sen...

Minä

17-vuotias lukiolainen, joka ei kestä enää päässä pyöriviä ajatuksiaan, päätti aloittaa kirjoittamaan blogia itseään varten. (Toki lukijat ovat tervetulleita, ja piristävät aina, mutta en siis välitä käykö kukaan ylipäätään lukemassa täällä)

15 asiaa itsestäni:

- Asun tuppukylässä

- Olen lukion ensimmäisellä luokalla 

- (vaikka olen maailman surkein englannissa ja matematiikassa)

- Rakastan musiikkia

- Minulla on kissa ja pari hiirtä

- Pidän syksystä, sillä silloin voin pukeutumalla peittää kamalan kroppani

- Minulla on 'epämääräinen' syömishäiriö, ollut jo ainakin viitisen vuotta

- Olen ollut pari vuotta sitten hoitojaksolla masennuksen takia

- Minulla on maailman ihanin poikaystävä, hän jaksaa minua päivästä toiseen ja jaksaa rakastaa, vaikka itse aina valitan kaikesta, enkä ole kohdellut häntä niin kuin hän ansaitsisi

- Pienestä pitäen olen ollut luokan pullukka, ja haluan sen loppuvan (kukapa ei)

- Vihaan kelloa yli kaiken 

- Nykyään minulle on kehittynyt pakkomielle täydellisyyteen, mikään ei ole koskaan tarpeeksi jotain... tämäpä taitaa olla piirre, mikä on rasittavin itsessäni lihavuuden jälkeen

- Pelkään yksinäisyyttä

- Unelmoin usein ''täydellisestä'' tulevaisuudesta: pieni asunto, mies, pari lasta, ammatti, laiha kroppa, itseluottamus ja plääplääplää

- Laulan ja kirjoitan runoja hyvinkin usein purkaakseni pahaa oloani

Minua pelottaa tämä kaikki