Viime aikoina olen kokenut iloa ja onnistumisia, sekä pieniä pettymyksiä. Miksi minusta tuntuu ettei onnellisuus ole minua varten? Kotona menee suht hyvin, tai siis niin hyvin kun meillä voi mennä... Lukuunottamatta eilistä kännäilyä sekä huutoja siitä miten paska tämä neiti on, noh tottahan se on, mutta vuoden päästä en aio olla enää tämä sama vitun paska joka ei osaa mitään, edes näyttää hyvältä.
Vaaka näyttää onnistumista, tosin hyvin pientä sellaista, mutta silti se ei enää näytä sitä karmivaa lukua kuten ennen juhannusta. Tästä se alkaa.
Viikko sitten mun piti lähteä Ruotsiin laivalla, mutta enpä lähtenytkään kun henkkarit eivät saapuneet. Hyvä puoli on se, että vältyin laiva ja hotelli mässäilystä (minkä "korvasin" Classic kermatoffee jäätelölllä..... Tyhmä minä) Sentään muuten olen onnistunut ruokavalion suhteen. Viime ajat olen syönyt:
Vähänkalorista mustikkakeittoa
riisikakkuja
ananasta
greippiä
herkkusieniä
mandariinejä
kurkkua
salaattia
ruisleipää
kananmunan valkuaista
tosi laimeeta mehukattia
kerran päivässä vähän (=2-3dl) lämmintä ruokaa, aina ei sitäkään
epäonnistuneita valintoja on ollut se Classicci, muutama laku (3-4) kun poikaystävä syötti ne mulle... Sekä desi ananas jaffaa. Aika hyvin näin aluksi, ei pidä nujertua jos tekee pari virhettä, koskaan ei ole liian myöhäistä laihduttaa, ja kyllä noilla syömisillä pitäisi laihtua. Olen siis syönyt max 500 kcal päivässä, useimmiten 400, paitsi yhtenä päivänä 700.
Tänään lähden perheen kanssa mökille ja mummille, se paikka on jossain keskisuomessa, keskellä ei mitään, siellä ei toimi netti, hyvällä tuurilla kännykkä. Mun onneksi siellä on vaan yksi minikauppa, hyvin vähän ihmisiä, joten voin laulaa niin paljon kuin huvittaa ilman että kukaan ajattelee että mitä vittua toi tekee.. Eikä ne ihmiset muista mua enään, joten voin kulkee shortseissa... Mikä parasta, kukaan ei vahdi mun syömisiä.
Ps. Kiitos teille ihanille, jotka jaksatte lukea mun sekoiluja <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti